Jouluksi uuteen kotiin

"Tämän enempää ei varmaan voi oikein sitoutua. Ei edes menemällä naimisiin.", toteaa Juho, kun istumme autoon mukanamme viinipunainen samettipäällysteinen kansio. Naurahdan mielessäni, kun kuvittelen kansion tilalle valkoisen kuoren, jonka sisällä olisi ultraäänikuvia 12-viikkoisesta sikiöstä. Ehkä kuitenkin voi, MUTTA samettipäällysteinen kansio on hurjan iso asia meille molemmille. Kansion sisällä, turvassa tuulelta ja kuralta on talopaketin toimitussopimus, jonka muste ei ole vielä edes ehtinyt kuivua. Meille tulee talo <3 Eikä mikä tahansa talo. Meille tulee muurahaisista vapaa (ainakin toivottavasti), esteetön, yksikerroksinen linna, jossa meilläkin on oma makuuhuone ja hanasta tulee niin paljon lämmintä vettä, että meistä jokainen pääsee saman päivän aikana suihkuun!

 

Rakastan nykyistä kotiamme, koska se on meidän koti. Rakastan sitä samalla tavalla kuin jaloissa pyöriviä nelijalkaisiamme. Se saa minut usein raivon partaalle, mutta silti haluan pitää siitä huolta. En voi kuitenkaan väittää, ettenkö olisi täynnä riemua ja jännitystä siitä, että vajaan kahden kuukauden kuluttua voin mennä uuden kotimme oviaukosta sisään ihmettelemään sen suuruutta ja ihanuutta. Lupaan yrittää parhaani hymyillä seuraavat kuukaudet samalla kun suihkutan Raidia listojen väliin tai saan taas kylmää vettä niskaani, kun yhdelle hengelle mitoitettu lämminvesivaraaja ei ymmärrä tarvettani saada ajeltua säärikarvat SEKÄ pestä hiukset samalla peseytymiskerralla. Yritän hymyillä myös kun jälleen kerran yritän sovittaa tavaroita takaisin olemattomiin kaappeihin, jotta se vähäinen kulkutila jota pieni kaksiomme tarjoaa, pysyisi vapaana.

 

Tunnustelen samettikansion pehmeää pintaa ja mielessäni alkaa jälleen juosta valikoima tapetteja, laattoja, verhoja ja huonekaluja. Hassua miten eri tavalla niitä kuitenkin ajattelee nyt verrattuna aikaisempaan. Laatta-vaihtoehtoja miettiessäni en ajattele vain väriä, vaan sitä millainen materiaali sopii parhaiten kylpyhuoneeseen, jotta Juhon olisi helppo kulkea märällä pinnalla. Sijoittaessani huonekaluja pohjapiirrokseen, en laitakaan niitä tavalla, joka miellyttäisi silmääni eniten, vaan lasken ensin riittävät kulkuvälit ja pyörähdystilat. Tasojen laskut sopii itsellenikin paremmin kuin hyvin, sillä 157 cm runkoni ei vaadi yhtään korkeampaa työskentelykorkeutta kuin mitä Juho 188 cm istuessaan. Jep, tiedän; kääpiövaimo ja ylpeä siitä :)

 

Haaveilusta lopullisiin valintoihin on kuitenkin vielä reilusti aikaa. Ennen tapettiostoksia pitää tehdä vielä tuhat ja yksi asiaa alkaen puiden kaatamisesta. Myös lopulliset tilasuunnitelmat tulee vielä tarkentaa yhdessä eri asiantuntijoiden kanssa, jotta esteettömyys tulee kaikin puolin huomioitua kokonaisuudessaan. Onneksi tarvitsemaamme asiantuntijuutta on helposti saatavilla esteettömän asumisen neuvontakeskus Kunnonkodin kautta, joka mahdollistaa eri alojen asiantuntijuuden hyödyntämisen esteettömien tilaratkaisujen suunnittelussa. On se mahtavaa elää 2000 -luvulla :)

 

Mikäli haluat lukea lisää talonrakennusprojektistamme, löydät aiheeseen liittyviä yksityiskohtaisempia kertomuksia blogistani Oma koti kullan kallis.